Kuka olen?

Olen 32-vuotias kaksikielinen viidennen polven yrittäjä Helsingistä. Lähiperheeseeni kuuluvat vanhempani, kaksi sisarustani, avopuolisoni sekä koiramme.

Kävin sekä lukion että yliopiston Yhdysvalloissa. Opiskeluaikanani kilpailin soudussa, ja urheilu on edelleen tärkeä osa elämääni. Valmistuttuani UC Berkeleyn Haas School of Businessista suoritin varusmiespalvelukseni Merivoimien reserviupseerikurssilla 174 Suomenlinnassa, jossa toimin oppilaskunnan puheenjohtajana.

Vuosina 2019–2024 työskentelin kiinteistöalalla Helsingissä ja Tukholmassa. Tällä hetkellä suoritan MBA-tutkintoa Aalto-yliopistossa ja johdan yritystäni Rewell & Partners.

Valtuustokaudella 2025–2029 toimin Helsingin kaupunginvaltuuston varavaltuutettuna ja Hekan hallituksen puheenjohtajana. Olen myös Suomi–Amerikka Yhdistysten Liiton hallituksen jäsen.

Minkä eteen teen töitä?

Uskon siihen, että vahva talous luo edellytykset hyvinvoinnille yhteiskunnassamme. Ahkerien kansalaisten tulee voida menestyä, vaurastua ja rakentaa heidän haluamansa elämä Suomessa. Oman elämän lopputulema ei ole kuitenkaan aina heijastus omasta ahkeruudesta, minkä takia yhteiskunnan vähäosaisista tulee huolehtia. Samaan hengenvetoon peräänkuulutan kansalaisten omien valintojen vastuun kantamiseen. 

Minun Helsinki on kansainvälinen pääkaupunki, jossa vallitsee mahdollisuuksien tasa-arvo ja vapaus olla oma itsensä. Lasten ja nuorten koulutus, liikunta ja henkinen hyvinvointi ovat lähellä sydäntäni. Tulen aina olemaan yrittäjien asialla. Meidän tulee yhdessä mahdollistaa — ei kieltää. 

Näkemyksiä

Olen ylpeästi kaksikielinen, kansainvälinen ja isänmaallinen suomalainen. Rakastan Suomea ja haluan sille vain parasta. Juuri siksi en voi hyväksyä perussuomalaisten tämänhetkistä politiikkaa ja retoriikkaa. Siksi puhun nyt niiden puolesta, joiden ääni ei muuten kuulu.

Julkisessa keskustelussa on yleistynyt tapa tehdä yksittäisestä kokemuksesta kokonaisen ilmiön kuva. Yksi ihminen kertoo kokemuksensa, se saa huomiota mediassa tai somessa ja pian yksittäisestä tapauksesta tehdään johtopäätöksiä kokonaisesta järjestelmästä tai organisaatiosta.

Suomen nykyinen kulutusperusteinen sosiaaliturvajärjestelmä passivoi ja periyttää köyhyyttä. Tukien logiikka ohjaa kulutukseen, ei varallisuuden, itsenäisyyden tai hyvinvoinnin rakentamiseen. Kun tähän ei uskalleta puuttua, sopeutukset osuvat lopulta rajuimmin niihin, joita järjestelmän pitäisi suojella. Aihe on ymmärrettävästi herättänyt viime...