Kuka on Maximilian?

Lapsuus Espoossa (1994-2000)

Synnyin Espoon Jorvin sairaalassa toukokuussa 1994 yrittäjäperheeseen. Asuimme siihen aikaan Laurinlahdessa ja isosiskoni Gabriela oli syntynyt 1.5 vuotta aikaisemmin. Pikkuveli Robin syntyi 1.5 vuotta myöhemmin, joten vanhemmilla oli kädet täynnä kolmen pienen termiitin kanssa. Lisäksi ydinperheestä löytyi kaksi bokseria. Koirat ovat aina olleet tärkeä osa perhettämme. Kotona puhun suomea äidin ja ruotsia isän sekä sisarusten kanssa. Vanhemmat ovat aina olleet meille lapsille morsan ja farsan kielestä riippumatta. Espoossa kävin päiväkerhoa yhdessä Gabin ja Robinin kanssa. Laurinlahden lisäksi asuimme Iirislahdessa ja Mankkaalla. Hienoja muistoja. 

Nuoruus Vaasassa (2000-2010)

Muutimme Vaasan kesällä 2000. Isä siirtyi sukumme vuonna 1900 perustetun kiinteistösijoitusyhtiön johtoon ja äiti perusti DOPP-muotiliikkeensä. Tänään liike toimii Helsingissä Kalevan- ja Yrjönkadun kulmassa. Aloitin eskarin ruotsinkielisessä Gerby Skolanissa syksyllä 2000. Ala-asteen neljännen luokan jälkeen muutimme keskustaan, ja kävin ala-asteen loppuun sekä koko ylä-asteen Vasa Övningsskolanissa yhdessä sisarusten kanssa. Lempiaineita oli matikka ja historia. 

Jääkiekon ja jalkapallon harrastamisen aloitin ala-asteen yhteydessä. Joukkueurheilu on siitä päivästä lähtien ollut aina tärkeä osa elämääni. Olen oppinut tekemään kompromisseja ja kunnioittamaan toisia. Olen myös oppinut häviämään sekä kokemaan miten siistiltä yhdessä voittaminen tuntuu. Kilpailuhenkisyys on ollut osa identiteettiäni pienestä pojasta lähtien. 

Ylä-asteen loppupuolella kasvoi halu kokeilla jotain täysin uutta. Päätin yhdessä vanhempien kanssa, että selvitetään mahdollisuutta opiskella ja urheilla ulkomailla. Tavoite oli löytää koulu missä voi suorittaa koko lukion sekä yhdistämään vaativan opiskelun ja kilpaurheilun. Kent School päätyi olemaan kaikin puolin täydellinen vaihtoehto.

Opiskelu ja kilpaurheilu Yhdysvalloissa (2010-2018)

Kent School (2010-2013)

Saavuin Kentiin syyskuun alussa vuonna 2010. Olin juuri täyttänyt 16-vuotta ja paikan päällä en tuntenut ketään. Mutta en ollut yksin samassa tilanteessa, sillä Kentissä oli opiskelijoita yli 40 osavaltioista ja 40 eri maasta. Muita suomalaisia ei ollut ja sain saapumisen yhteydessä tietää, että olin Kentin historian ensimmäisen suomalainen opiskelija. Yhteensä meitä oli n. 550 oppilasta, joista poikia ja tyttöjä kumpaakin puolet. Kent on vuonna 1906 perustettu New England Boarding School-sisäoppilaitos, jonka tarkoituksena on yhdistää vaativa opiskelu ja kilpaurheilu tai jokin muu harrastus kuten taide. Koulun päätavoitteena on valmistaa oppilaat yliopistoa varten.

Elämä Kentissä oli täysin erilaista verrattuna siihen mihin olin tottunut. Pojat ja tytöt oli jaettu omiin asuntoloihin, missä asuimme joko kahden tai kolmen hengen huoneissa. Ensimmäisen vuoden huonekaverini oli jenkki nimeltä KJ. Toisena vuonna asuin kanadalaisen Miken kanssa, joka on edelleen parhaita kavereitani. Viimeinen vuosi meni kolmen hengen huoneessa Miken ja Charlien kanssa. Vuosikurssien välillä oli selvä hierarkia, joten saimme luonnollisesti valita asuntolan parhaimman huoneen senior-vuotenamme. Joka kerroksessa asui yksi opettaja, jonka vastuulla me kaikki olimme. Opettajat toimivat myös meidän valmentajina. Elämä asuntoloissa oli ikimuistoista, sattui ja tapahtui jatkuvasti. 

Päivärytmi Kentissä koostui koulunkäynnistä, urheilusta, ja opiskelusta. Herätys, aamutreenit, aamupala koulun ruokalassa, oppitunteja koko päivän, ja koulupäivän jälkeen toiset treenit. Lounas ja illallinen tarjottiin myös koulun ruokalassa. Huippu safkaa! Koulun ruokalan työntekijät tekivät aina kaikkensa, jotta meillä oppilailla oli vatsa täynnä ja hymy huulilla. Keskiviikkoisin ja lauantaisin oli pelit ja kilpailut, jolloin koulupäivä jaettiin puoliksi. Sunnuntaisin brunssi, vapaa-aikaa, ja loppupäivä palautumista ja valmistautumista seuraavaan viikkoon. Illalla oli toki study hall, eli koko koulun yhteinen opiskeluhetki klo. 19:30-21:30. Tänä aikana asuntoloiden ovien piti olla auki, ja opettajat päivystivät, että läksyt ja opiskelut hoidettiin kunnialla. Lauantai oli ainoa ilta ilman study hallia. Hiljaisuus asuntoloissa oli klo. 22:00 ensimmäisen vuoden opiskelijoille, ja klo. 22:30 toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoille. Tätä valvottiin tarkasti ja jos jäi kiinni hiljaisuuden jälkeen, joutui tulevana sunnuntaina pesemään tiskiä ja siivoamaan koulun ulkotiloja kun muut viettivät ansaittua vapaa-aikaa. Kuulostaa kurinalaiselta, mitä se ilman muuta oli, mutta samalla oppi rutiinien korvaamattoman merkityksen. Oppilaat, opettajat, ja koulun työntekijät kaikki aidosti välittivät toisistaan. Yhtenäinen yhteisö mahtavalla yhteishengellä. 

Lähtiessäni Kentiin pelasin jääkiekkoa. Kentin joukkue oli kovatasoinen, mutta minun jääkiekkoura päättyi loukkaantumisiin toisen lukuvuoden alussa. Tuuri epäonnessa, sillä Kentillä oli myös erittäin kovatasoinen olympialaisen kilpasoudun joukkue. Alkuun olin hieman skeptinen, mutta päätin toisen lukuvuoden keväällä kokeilla lajia. Jäin koukkuun ensimmäisestä päivästä lähtien. Omistauduin lajille täysin, kehityin hurjaa vauhtia, ja seuraavana lukuvuotena olin yksi koulun parhaita kilpasoutajia. Kilpasoutu kahdeksikossa on äärimmäinen joukkuelaji. Jokaisen soutajan pitää pysyä tahdissa, antaa kaikkensa fyysisesti, mutta samalla pitää tekniikasta kiinni, jotta n. 20 metriä pitkä hiilikuituvene pysyy täydellisessä balanssissa. Kilpasoudusta saa juuri sen irti, mitä lajille itsestään antaa. Raakaa, mutta samalla kaunista. Tuhansien kilometrien harjoitusmäärät monen kuukauden ajan yhtä 2000 metrin kisaa varten. Kauden viimeisen kisan voittamisen tunnetta on vaikea sanoin kuvailla. Tästä jännittävästä kisasta saa erittäin hyvän kuvan lajista. 

Kent on kokemus mikä loi minulle mahtavat edellytykset menestyä elämässä. Nöyrin kiitos vanhemmilleni tämän mahdollistamisesta. Temperantia, Fiducia, Constantia. 

Soutu- ja työkokemusta (2013-2014)

Kentistä valmistumisen jälkeen päätin jatkaa kehittymistäni kilpasoutajana ja kartuttaa työkokemusta ennen opintojen ja kilpaurheilun jatkumista UC Berkeley-yliopistossa.

Kesän vietin Philadelphiassa Vesper Boat Club-soutuklubilla. Kuuden viikon intensiivisen harjoittelun jälkeen, kesä huipentui Royal Canadian Henley kisoihin Kanadassa. Syksyn vietin New Yorkissa missä jatkoin soutamista ja olin työharjoittelussa. Oman harjoittelun ohessa toimin myös paikallisen soutuklubin valmentajana. Työharjoittelun tein iStar-nimisessä finanssialan yrityksessä Manhattanilla. 

Keväällä minut kutsuttiin Leander Clubin soutujoukkueeseen Henley-on-Thames nimiseen pieneen kylään Lontoon ulkopuolella. Leander on maailman menestynein soutuklubi. Aikani briteissä huipentui Henley Royal Regatta kisoihin heinäkuun alussa. Ikimuistoinen tapahtuma missä olen käynyt uudelleen kaksi kertaa katsojana vuosina 2016 ja 2022. Loppukesän vietin kotona perheen kanssa. Tämän antoisan vuoden jälkeen olin enemmän kuin valmis aloittamaan yliopiston ja jatkamaan kilpasoutua Kalifornian auringon alla.

University of California at Berkeley, Haas School of Business (2014-2018)

Saavuin Berkeleyhin elokuussa 2014. Samoin kuten Kentissä, en taaskaan tuntenut ketään ennestään. Tiesin kuitenkin, että minua odottaa +40 hengen soutujoukkue paikan päällä. Ei kauaa mennyt, kunnes olin löytynyt uudet kaverit ympärille ja arki uudessa ympäristössä lähti rullaamaan.

Asuin kaikki neljä vuotta yhdessä muiden soutajien kanssa. Ensimmäisen vuoden asuin Canyon-nimisessä "soututalossa" yhdessä n. 15 joukkuekaverin kanssa. Huonekaverini oli aussi nimeltä Jack. Kivikova soutaja, joka voitti pronssia Tokion olympialaisissa kesällä 2021. Seuraavat kolme vuotta asuin kampuksen läheisyydessä viiden muun soutajan kanssa. Elämä heidän kanssaan oli helppoa, sillä arkemme näytti pääsääntöisesti samalta ainakin viisi päivää viikossa.

05:30 herätys, 3 tunnin soututreenit, aamupala, luentoja, lounas, toiset soututreenit, päivällinen, kirjastoon, ja lopuksi kotiin nukkumaan. Viisi päivää viikossa. Lauantaisin yhdet treenit ja sunnuntaina lepopäivä. Kurinalaisten arkirutiinien kautta opin priorisoimaan asioiden tekemistä entisestään ja pitämään mielen kirkkaana myös väsyneenä.

Hauskaa toki pidettiin myös. Ikimuistoisimpia päiviä olivat jenkkifudiksen Game Day juhlat. Kaikki opiskelijat pukeutuvat koulun väreihin ja juhlivat aamusta iltaan. Katsojia tulee myös paljon koulun ulkopuolelta ja stadium vetää yhteensä yli 50,000 katsojaa. 

Tavoitteeni Berkeleyhin saapuessani oli tulla hyväksytyksi Haas School of Business-kouluun. Haas on Berkeleyn oma businesskoulu. Opiskelijat hakevat Haasiin toisen lukuvuoden syksynä, ja jos onnistut, opiskelut jatkuvat Haasin omassa ohjelmassa kolmannen lukuvuoden alussa. Jos et onnistu, niin opiskelu jatkuu ennestään valitun pääaineesi parissa. Saavutin tavoitteeni, ja viimeiset kaksi lukuvuotta keskityin finanssialan kursseihin. Vaatimustaso ja kilpailu oli erittäin kovaa opiskelijoiden kesken. Jokaisella luennolla oli läsnäolopakko ja arvosanat jaettiin gaussin käyrän mukaan. Viimeisen lukuvuoden keväällä suoritin myös työharjoittelun San Franciscossa. Valmistuin toukokuussa 2018 B. Sc. Business Administration tutkinnolla.

Elinikäisiä kavereita ja muistoja. Olen aina uskonut siihen, että kovalla työnteolla ja oikealla asenteella ihminen voi vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Oma kokemukseni Berkeleyssä on todistus siitä.

Merivoimien RUK 174 (2018-2019)

Asepalveluksen suorittaminen oli minulle tärkeä henkilökohtainen asia. Perheessäni on pitkät perinteet merivoimien ja laivaston puolella, joten odotin innolla palveluksen aloittamista. Tavoitteeni oli tulla valituksi Suomenlinnan Merisotakouluun suorittamaan Merivoimien Reserviupseerikurssi (RUK), ja olin täysin sitoutunut sen tavoitteen saavuttamiseen. Isoisäni oli suorittanut Merivoimien RUK 16, farsan Merivoimien RUK 92, jonka takia halusin jatkaa tärkeää perinnettä. 

Peruskoulutuskauteni alkoi Upinniemien Rannikkoprikaatissa heinäkuussa 2018. Armeija sopi minun luonteelleni loistavasti. Pidän rutiineista ja järjestyksestä, mutta samalla teen asiat aina pieni pilke silmäkulmassa huumoria unohtamatta. 

Menestyksekkään P-kauden jälkeen, minut valittiin laivaston aliupseerikurssille Pansion Rannikkoprikaatiin. Tavoitteen ensimmäinen etappi oli saavutettu. Pansiossa oli kova kuri ja täysin uusi vaatimustaso. Kurssin johtamisharjoitus oli ikimuistoinen. Hyvässä että pahassa. Ei siitä kuitenkaan perinteiden mukaisesti sen enempää. 

Kurssin päätteeksi, 15 parhaiten suoriutunutta aliupseerioppilasta valittiin Merivoimien Reseviupseerikurssille. Yhdessä tulimme muodostaman kurssin laivastolinjan. Oli aika jättää Pansio taaksemme ja sunnata kohti Suomenlinnaa. 

Reserviupseerikurssi oli ikimuistoinen kokemus. 43 upseerioppilasta kolmella eri linjalla: laivasto, merivalvonta, ja meritiedustelu. Kurssin yhteishenki oli sanoin kuvailematon. Toisista pidettiin huolta, puhallettiin yhteen hiileen, ja kaikesta selvittiin yhdessä. Kurssin aikana ansaitsin kunnian tulla valituksi edustamaan kurssiamme oppilaskunnan puheenjohtajana. Samalla laivastolinja antoi minulle lempinimen "faija". Isähahmon roolin ansaitseminen oli hienoa asia. 

Kaikki 43 upseerioppilasta suorittivat kurssin kunnialla läpi. Mahtava saavutus. Tammikuussa 2019 juhlistimme kurssimme päättymistä huikean kurssijuhlan kautta ja ansaitsemalla nimityksen upseerikokelas. Minut ja viisi muuta upseerikokelasta valittiin jäämään Merisotakouluun kouluttamaan ja johtamaan seuraavan kurssin upseerioppilaita. Kunniatehtävä. 

Kevät ja seuraava kurssi saapuivat Suomenlinnaan. Opetimme heille kurssin pitkät perinteet ja rutiinit ensimmäisten viikkojen aikana, mutta sen jälkeen vastuu johtamisesta oli heillä itsellään. Itsensä ja vertaistensa johtaminen on haastavin johtamisen muoto, mutta samalla se myös opettaa eniten. 

Juhannuksena 2019 kotiuduimme Merisotakoulusta ylpeinä reservin aliluutnantteina. En kadu sekuntiakaan, että elämän jatkuminen jenkeissä jäi tämän kokemuksen takia kokematta. Lisäksi olen ylpeä siitä, että perheellemme tärkeä historia ja tarina sai jatkoa. Pystyin samalla myös kunnioittamaan jatkosodassa suomen itsenäisyyttä puolustanutta isoisäni muistoa. Kiitos faffa.

Työura Helsingissä ja Tukholmassa (2019-2024)

Kahdeksan vuoden ulkomaanreissun jälkeen päätin aloittaa työurani Helsingissä. CBRE, maailman suurin kiinteistöalan asiantuntijaorganisaatio, oli tuttu Berkeleyn ajoilta. Moni Haasin opiskelukaveri oli tehnyt kesän yli työharjoittelun firmassa, ja heillä oli ainoastaan hyvää sanottavaa kulttuurista. Heinäkuussa 2019 aloitin CBRE Capital Markets-yksikössä. Iso kiitos Emmalle ja Samille luottamuksesta.

Meillä oli huipputiimi paikoillaan ja pääsin ensimmäisestä päivästä mahtavasti mukaan työyhteisöön. Ydinbisneksemme koostui toimimisesta kansainvälisten kiinteistösijoittajien neuvonantajana myynti- ja ostotoimeksiannoissa. Työ oli projektiluontoista tiimityötä ja kansainvälinen ilmapiiri sopi minulle loistavasti. Helsingin metropolialueen kiinteistösijoitusmarkkina ja sijoittajat tulivat tutuksi. Tätä erityisosaamista haluan myös tuoda vahvasti mukaan valtuustoon. 

Kahden opintäyteisen ja jännittävän vuoden jälkeen, minut rekrytoitiin Areim-nimiselle pohjoismaiselle pääomasijoittajalle. Areim sijoittaa suoriin kiinteistöihin, kiinteistöalan yrityksiin, ja datakeskuksiin. Olin toiminut Areimin neuvonantaja kolmessa eri projektissa, joten tunsin Helsingin tiimin hyvin. Seuraava askel urallani tuntui luontevalta. 

Aloitin Areimin Helsingin toimistolla elokuussa 2021. Toimin nyt itse sijoittajana, joten neuvonantajan taustastani oli paljon hyötyä. Tehtäväni oli löytää Areimin strategian mukaisia sijoituskohteita pääsääntöisesti Helsingin metropolialueelta ja riskihallitusti allokoida rahaston pääomaa sen mukaan. 

Areimilla on uniikki työkulttuuri, missä lopullinen vastuu omasta tekemisestä on itsellään. Tukea ja sparrausta sai aina kun sitä tarvitsi. Tämä sopi minulle täydellistä. Olin valmis ottamaan seuraavan askeleen urallani, ja sen myötä olin myös halukas ottamaan lisää vastuuta harteilleni. Vuoden työnteon jälkeen Helsingissä päätin siirtyä firman pääkonttorille Tukholmaan. 

Arki uudessa kaupungissa lähti alusta lähtien sujuvasti rullaamaan ja muistelen lämmöllä aikaani Tukholmassa. Työn puolesta sain paljon vastuuta ja pääsin erittäin hyvin paikallisten ruotsalaisten porukkaan. Iso kiitos Areimin koko porukalle ja organisaatioille ikimuistoisesta kolmesta vuodesta.

Vaativan työn ohessa jatkoin aktiivisista urheilemista. Tukholmassa suosikki oli ehdottomasti Barry's HIIT-treeni. Mahtava henkilökunta ja toimiva konsepti. Alkuvuodesta 2023 aloitin maraton-projektin joka huipentui Tukholman maratoniin kesäkuussa 2023. Kovan treenikauden päätteeksi saavutin tavoitteeni alle 4 tunnin suorituksesta loppuaikaan 3:58. Mahtava kokemus! 

Paluu Helsinkiin, yrittäjyys, ja kuntavaaliehdokkuus (2024-)

Keväällä 2024 päätin irtisanoutua Areimilta. Päätös ei ollut helppo, sillä työilmapiiri oli huikea ja oma urapolku kukoisti. Olin kuitenkin varma siitä, että nyt oli aika toteuttaa pitkäaikainen unelmani yrittäjyydestä. 

Muutin takaisin Ullanlinnaan kesällä 2024. Yrittämisen ja kampanjoinnin ohessa aktiivinen arkeni koostuu ajan viettämisestä perheen ja kavereiden kanssa, monipuolisesta treenaamisesta, reissaamisesta, hyvästä ruoasta, erilaisten raflojen testaamisesta, ja leffoista. TRIB3 ja HIIT-treenimuoto on ehdoton suosikki tällä hetkellä. Reissusuosituksena Lagos-Lissabon-Ericeira kombo Portugalissa. Kokkausbravuurina shakshuka vastaleivotun hapanjuurileivän kanssa. Alexanderplatsin herkullista yksinkertaisuutta on vaikea päihittää. Mahdoton nimetä yhtä leffaa, mutta Arrival on kestosuosikki. Denis Villeneuve on aito taiteilija. 

Tänä päivänä johdan perheyrityksemme Rewell Investin operatiivista toimintaa. Tavoitteeni on kehittää yrityksen toimintaa omien vahvuuksieni kautta. Lisäksi kehitän DOPP-muotiliikkeen strategiaa yhdessä morsanin ja Gabin kanssa. Heillä on homma hallussa, mutta työkokemukseni puolesta voin tuoda tuoreita näkemyksiä pöytään ja toteuttaa erilaisia kehitysprojekteja. Perustin myös tulevaisuuden suunnitelmia varten oman firman nimeltä Rewell Consulting. 

Olen ollut nuoresta pitäen kiinnostunut politiikassa vaikuttamisesta. Tänä syksynä päätin lähteä kuntavaaliehdokkaaksi. Ajoitus ei voisi olla parempi. Vakuutan, että minulla on kyky ja halu vaikuttaa kaupunkimme tulevaisuuden rakentamiseen. Ja kuten elämäntarinani todistaa, mitään elämässä ei tehdä yksin, joten lähde rohkeasti mukaan tiimiini. Nyt on aika kääriä hihat ja puhaltaa yhteen hiileen Meidän Helsingin puolesta. Kiitos kun luit elämäntarinani ja nähdään kampanjapolulla!